BPD - borderline personality disorder - epävakaa persoonallisuushäiriö, myös rajatilapersoonallisuudeksi kutsuttu. Persoonallisuushäiriö, jolle tyypillistä on tunne-elämän aaltoilu ja ailahtelu, suhteettoman voimakkaat tunnetilat, impulsiivinen itsetuhoinen käytös, voimakas hylätyksitulemisen pelko, jatkuva tyhjyyden tunne.

Edestakaisin sahaavia mielialoja, häilyvää itsetuntemusta, impulsiivista käyttäytymistä, itsetuhoisuutta, huolimattomuutta esim. liikenteessä ja veitsien kanssa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, suoranaisia deluusioitakin. Olen nuorempana lähtenyt kotoa kävelemään, ajatellut, että kävelen vain kunnes tuuperrun. Pääsenpähän pois. Olen ollut kävellä vauvan kanssa rekan alle, kun en jaksanut. Olen saanut raivareita mitättömistä asioista, huutanut ja riehunut. Olen epäjohdonmukainen, ailahteleva, tänään tällainen, huomenna toisenlainen, mahdoton ennakoida. Jossain siellä syvällä on se perusluonne, ne peruspiirteet ja perusarvot, joihin yritän takertua, joilla koitan itseäni määrittää. Siksi kai näistä kirjainyhdistelmistäkin pidän. Ne määrittävät minua, vaikeasti määritettävää. Tai ainakin niin uskon.

[Nepsy-prosessointini myötä olen alkanut yhä enenevissä määrin havaita suoranaisten epävakaus-oireiden kadonneen. Jäljellä on asioita, jotka ovat tyypillisiä myös ADHD:lle, mutta ennen muuta se tyhjyyden tunne on poissa.]

ADD/ADHD - attention deficit (hyperactivity) disorder - Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, toimintakykyä heikentävä tavallinen häiriö, jonka keskeiset oireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus.

eli minun on vaikea keskittyä asioihin. Ajatukseni harhailevat ja päässäni on jatkuva vilske. Ajatukset putoilevat kuin vesipisarat, ja katoavat saman tien. On vaikea keskittyä pohtimaan yhtä asiaa, kun kato orava! Oravat on muuten vinkeitä, kun ne vilistävät puusta puuhun. Ainiin. Niin siis, ajatukset harhailevat. Se on erityisen ärsyttävää töissä kun pitäisi keskittyä, yöllä kun pitäisi nukkua, luennolla kun pitäisi oppia, jne.

[Kuvittelin aina hyperaktiivisuuden tarkoittavan "ylivilkasta poikaa", mutta olen ymmärtänyt ADHD-tutkimusten aikana, että olen hyvin vahvasti myös hyperaktiivinen, eli ihan oikeasti ADHD, en ADD]

ASD - autism spectrum disorder - autismikirjon häiriöt ovat neurologisia kehityshäiriöitä, jotka alkavat varhaisessa lapsuudessa. Niillä on geneettinen pohja, joka on sukua ADHD:lle ja joidenkin arvioiden mukaan noin puolella ADHD/ASD -lapsista (ja aikuisista, miksi aina puhutaan vain lapsista?) esiintyy kumpaakin samanaikaisesti. Autismikirjo ei ole vain yksi häiriö, vaan nimensä mukaisesti kirjo, joka sisältää useita hieman toisistaan poikkeavia häiriöitä. Häiriöiden (että en pidä tästäkään sanasta!) taso ja avun tarve myös vaihtelee hurjasti yksilöittäin.

"Tosikkona", joka ei oikeastaan ymmärrä eikä siedä kiusoittelua. Ihmisenä, joka tarvitsee runsaasti omaa aikaa ja tilaa, jottei ylikuormittuisi. Outolintuna, joka ei voi sietää tiettyjä tekstuureja ollenkaan - suussa, sormissa, missään. Siivouskyvyttömänä addina, joka ahdistuu siitä, että suuresti tarpeelliset siivoojat koskevat henkilökohtaisiin tavaroihin. Sentimentaalisena tyyppinä, joka säilyttää vanhoja toimimattomia kyniä, koska ne ovat tärkeitä. Aikuisena, joka rakastaa pehmoja ja söpöjä asioita ja koristelee oman tilansa kaikenlaisella lapsellisella. Ihmisenä, joka ympäröi itsensä rakkaiden valokuvilla, koska ne auttavat objekti- ja tunnepysyvyyden haasteissa. Levottomana ja herkästi tylsistyvänä ihmisenä, joka ei siedä muutosta, etenkään adhoc-muutoksia suunnitelmissa. Tyyppinä, jonka sisin lepää parhaiten katseen kiertäessä rakkaiden esineiden (pehmot, koristeet, KIRJAT) yllä. Liki viiskymppisenä naisena, joka pelkää jatkuvasti toimivansa väärin (ja aiheuttavansa jonkin vaaratilanteen) kanssakäymisissä ihmisten kanssa, koska en luota kykyyni arvioida ihmisiä - uskon pelkkää hyvää, mutta järkeni tietää, että maailmassa on paljon pahaa, enkä tiedä miten erotan milloin pitäisi pelätä pahinta ja milloin voi luottaa. Yksilönä, joka herkästi kopioi ja sisäistää muiden mieltymyksiä.

Lue lisää: Naamion riisuminen

PDA/EDA - pathological/extreme demand avoidance - eli patologinen/äärimmäinen vaatimusten välttely, autismikirjoon kuuluva alatyyppi, jonka ydin on vaatimusten, pyyntöjen, komentojen, ym. ulkopuolelta tulevien vaateiden pakonomainen/äärimmäinen välttelyn tarve.

"Vaatimusten välttely ei ainakaan helpota elämää. Lapsena vaatimuksia ja komentoja satelee niin vanhemmilta kuin koulusta ja jos sitäkin voimakkaampana on tarve miellyttää, jotta tulee hyväksytyksi ja rakastetuksi, on sisäinen köydenveto ja ristiriita melko infernaalinen. Lukko sisällä kieltäytyy, huutaa ei. Haluaa kertakaikkisesti olla tekemättä ainakaan niinkuin sanotaan. Kaiken peittäväksi naamioksi lopulta muokkautuva mekanismi "tiedän mikä on oikein, tiedän miten minut hyväksytään, tiedän miten en joudu pulaan, ja jos en joudu pulaan, olen ok, äiti ei suutu, iskä ei suutu, en jää ilman ilahalia, minut hyväksytään, minua rakastetaan", varhain opittu fakta, että jos en käyttäydy oikein minut hylätään (emotionaalisesti, jos ei muuten), huutaa, että ole hiljaa, sulta ei kysytä. On vaan PAKKO!"

Lue lisää: Sun tarvii... EI! Anna mulle... EN!

OCD - obsessive compulsive disorder - eli pakkomielteisyysoireyhtymä, häiriö, jolle ominaista on toistuvat, ei-toivotut, tunkeilevat ajatukset, kuvat tai impulssit, jotka näyttävät oudolta, kaikenlainen pakkomielteinen toistuva käyttäytyminen. 

OCD on kovin monitahoinen juttu ja yhdistettynä ADHD:iin se on erilainen kuin yksinään tai yhdistettynä johonkin muuhun, ja sitä paitsi me ollaan kaikki vähän erilaisia erilaisine pakkomielteinemme. Minä esim. en aakkosta asioita, vaan laitan kaiken symmetrisesti ja geometrisesti täsmällisesti. Eli minusta tuonkin kirjainyhdistelmän pitäisi tietenkin olla COD ;) Kaikki mikä näyttää OCD:ltä ei täytä psykiatrisen häiriön kriteereitä. Ei ehkä minullakaan ihan täysin, mutta oireeni menevät usein häiritsevyyden puolelle.

ICD - impulse control disorder - Impulsiivista häiriötyyppiä luonnehtivat etenkin tunne-elämän epävakaus ja yllykkeiden hallinnan puute. Väkivaltaiset purkaukset ja uhkaava käytös ovat tavallisia, etenkin reaktiona muiden kritiikkiin.

Vaikeus hillitä impulsseja on melko tavallinen ADD:n kumppani. Aikoinaan tuo samaninen ex-poikaystäväni härnäsi minua - tahallaan? ymmärtämättömyyttään? en edes muista mistä oli kyse - ennen kuin asuttiin yhdessäkään, kun olin vetämässä kenkiä jalkaani, ja mittani tuli täyteen. Heitin häntä kengälläni ja melkein osuinkin. Ajattelinko ensin? En.

ICD on vanha luokitus, jolla oli sama dg-koodi kuin nykyisin BPD:llä, vaikka BPD on laajempi kuin ICD yksinään.

Lue lisää: Elämäni akronyymit

HSP - highly sensitive person - erityisherkkä henkilö kokee tunteet, tilanteet ja ympäristön keskimääräistä voimakkaammin. Erityisherkkä on altis kuormittumaan ja stressaantumaan, joten tilanteet, joissa on paljon ihmisiä, meteliä, runsas määrä tietoa ylikuormittavat hänet herkästi ja tuntuu, että on pakko päästä pois, pakoon. Erityisherkkä onkin tyypillisisesti myös luonteeltaan introvertti, sillä hän tarvitsee paljon aikaa omaan reflektoimiseen, asioiden läpikäymiseen. Erityisherkkä on usein myös kosketusyliherkkä.

"Voi kun et ottaisi kaikkea niin raskaasti. En osaa edes kuvitella, miltä tuntuu tuntea kaikki noin voimakkaasti", huokaisi mies erään kerran, kun jälleen oli melko pieni asia saanut minut aivan tolaltani. Siihen ei todellakaan tarvita paljon. Jos epävakauden vuoksi tunteeni ovat jo äärimmäisiä ja vahvoja, erityisherkkyys vain korostaa niiden stressaavuutta. On vaikea edes yrittää erottaa, mikä mitäkin minussa aiheuttaa, sillä kaikki kietoutuu kaikkeen. Tunneyliherkkyyttä korostaakin sekä epävakaus että erityisherkkyys. Molemmat yhdessä ovat olleet varmasti vaikuttamassa ahdistuneisuushäiriön puhkeamiseen.

Kosketusyliherkkyys näkyy minulla esimerkiksi siinä, miten kaikki vaatteiden laput ärsyttävät (leikkaan ne aina pois), pienikin langanpätkä saa hulluksi kun kutittaa, pienikin terävä nailonnarunpätkä pistelee, pienikin kovempi ihoa vasten hankaa, villa kutittaa ja ärsyttää, suihkua ei voi pitää liian kovalla sillä vesi pistelee. Minulla on selässäni kohta, jota tarvitsee vain lähestyä ja alan jo kiemurrella. 

Lue lisää: Malja ylitsevuotavainen

UAD - unspecified anxiety disorder - määrittämätön ahdistuneisuushäiriö vaikuttaa henkilön kykyyn toimia sosiaalisissa tilanteissa. Määrittämättömyys tarkoittaa, että henkilöllä on oireita kahdesta tai useammasta ahdistuneisuushäiriöstä, jolloin selkeää diagnoosia on vaikea määrittää. Oireita ovat mm. ärtyneisyys, paniikkikohtaukset, jatkuva ahdistuneisuuden tunne, irrallisuuden tunne ja hermostuneisuus.

Herään aamulla tunteeseen, etten halua enkä jaksa, koska ahdistaa. Istun täydessä bussissa ja keskityn kännykkääni, sillä jos en niin tee, alkaa ahdistaa niin paljon, että iskee pakokauhu ja pitää päästä pois. Joudun tilanteeseen, jossa on paljon ihmisiä, ruuhkaksi asti, ja keskellä sitä kaikkea ainoa ajatukseni on, että on päästävä pois. Räpiköin paniikkia nieleskellen ulos ihmismassasta ja hakeudun syrjäiseen paikkaan hengittämään ja kasaamaan ajatuksiani. Tapaan uusia ihmisiä, enkä tiedä mitä sanoisin, sillä jopa itseni esitteleminen aiheuttaa käsien hikoilua ja pelkoa. Hoidan asiat mieluummin neutraalisti nettilomakkeella tai sähköpostilla kuin tartun puhelimeen ja soitan. Taksinkin tilaan Valopilkku-sovelluksella.

[Myös tämä on hellittänyt tai suorastaan poistunut nepsy-prosessoinnin myötä, vaikkakin sosiaalinen ahdistuneisuus on yhä voimissaan.]

RBD - Recurrent brief depression - toistuva masennus. Diagnostisesti se tarkoittaa pitkäaikaista tilaa, jossa masennustilat toistuvat 6-12 kertaa vuodessa (kuukautiskierrosta riippumattomana), kestäen tyypillisesti alle 14vrk kerrallaan, usein vain 2-3 päivää. Masennusjaksot voivat luokittua masennusskaalalla mihin tahansa vaikeasta lievään. Jaksojen väliin jäävä aika on kohtalaisen oireetonta, täyttämättä myöskään hypomanian kriteerejä.

En jaksa. Sänky kutsuu takaisin, kun nousen käymään vessassa. Haluan vain vetää peiton pääni yli ja kuolla ihan pienesti, edes muutaman päivän välikuoleman. En halua lähteä minnekään, en mennä töihin, en puhua kenenkään kanssa, en tehdä mitään. Haluan vain nukkua. Selviän päivästä, koska on pakko. Minua ei kuitenkaan huvita mikään. Helpointa on vain mennä rutiinin mukaan. Ajattelematta mitään. Kuitenkin tiedän, että vain muutaman päivän päästä mielialani palaa normaaliin. Yhtä varmasti kuin vuoristoratani sukeltaa syvyyksiin, kiipeää se sieltä ylöskin, ilman että minä varsinaisesti teen mitään. Palaan normaaliin tilaani, jossa en ole masentunut, en melankolinen, mutten paljon muutakaan. Satunnaisesti energinen, mutta useimmiten vain mennä porskutan, ajattelematta sen enempää. Paitsi asioita, jotka ahdistaa. Mutta se on toinen tarina.

[Masennusjaksotkin ovat kadonneet nepsy-prosessin myötä.]

INFP - Myers-Briggs-luokituksen introvertti-intuitiivinen-tunteva-salliva persoonallisuus, "Idealisti", minun vallitseva persoonallisuuteni. Intohimoinen, idealistinen, lojaali, huolehtiva, introvertti, mutta ihmiskeskeinen (itse sanon olevani ambivertti, ulospäin suuntautunut introvertti). INFP ottaa herkästi nokkiinsa, on vähän naiivillakin tavalla idealistinen, antaa kukkien kukkia ja pitää erilaisuutta rikkautena. Ei vaivaa päätään detaljeilla vaan katselee kokonaisuuksia. Työskentelee paremmin itsenäisesti kuin ryhmässä, on herkkä jo persoonallisuutensa vuoksi.

Epävakauteni myötä identiteettini liukuu sen mukaan, keitä tapaan, keiden kanssa vietän aikaani, mitä kirjoja luen, ketä kulloinkin haluan miellyttää. Liukumakin kuitenkin tapahtuu raameissa, tämän peruspersoonallisuuteni raameissa. Olen toivoton idealisti, jonka unelma on maailma, jossa kenenkään ei tarvitse pyydellä anteeksi sitä kuka on, jossa kaikki hyväksyvät toisensa erilaisuuksista huolimatta ja huolehtivat omasta elämästään, ei muiden.

ESFP - Myers-Briggs-luokituksen ekstrovertti-havainnoiva-tunteva-salliva persoonallisuus, "Suorittaja", varjopersoonani. Kokemusten kerääjä, adrenaliini-addikti, hedonistinen, rakastaa pitää hauskaa vaikka vähän velvollisuuksienkin kustannuksella. Rationaalinen ajattelu jää huvittelutarpeen ja räiskyvien tunteiden jalkoihin. Tulee toimeen kaikkien kanssa, hyväksyy ihmiset sellaisina kuin ovat .Loputon optimisti, joka suuttuu party-pooppereista, jotka tulevat kertomaan, että tuo ei varmaan nyt kyllä onnistu.

ESFP on minulle kuin suojakilpi, jonka taakse menen, kun koen oloni uhatuksi. Se on kovempi kuin INFP, se osaa puolustautua, se osaa valloittaa, se ei jää märehtimään turhia vaan elää täysillä päivästä toiseen. Vamppi, suorittaja, bailaaja, itsekeskeinen. ESFP vaanii aina taustalla, se on se persoonani polarisaatio, joka vaatii kokemuksia, adrenaliinia, jännitystä ja tekemistä. Levoton puoleni, joka nostaa päätään silloin tällöin. Paras keino pitää se kurissa on antaa sille aikansa. Sallia sille ilta, päivä, tovi silloin tällöin. Sitten se taas rauhoittuu ja palaan normipersoonaani. ESFP on nimittäin se puoli minusta, joka vain lähtisi ja jättäisi kaiken tutun ja turvallisen taakseen, jos se saisi vallan.

Narsismi - kaikkialle läpitunkeva suureellisuus (mielikuvissa tai käytöksessä), ihailun ja imartelun tarve ja empatian puute, tavallisesti varhaisesta aikuisuudesta alkaen.

Äiti ei osannut elää parisuhteessa. Ei osannut rakastaa, siinä jatkuvassa tarvitsevuudessaan. Äiti hukutti ja tuskastutti kenet tahansa, joka antoi pikkusormensa hänelle. Ja jos ei joku suostunutkaan siihen, oli suhde todella myrskyisä, äidin tunnetilojen mennessä laidasta laitaan. En halua olla kuin hän. Enkä minä olekaan, mutta vaatii narsistin tyttäreltä vähän ylimääräistä työtä, ettei tipahda siihen arvottomuuden tunteeseen, joka vie takaisin läheisriippuvuuteen.