Näin eräänä yönä unta ihmisestä, jota en ole tavannut melkein kymmeneen vuoteen. Ihmisestä, jonka tunsin silloin ennen varsin hyvin, mutta elämä vei erilleen ja yhteys katkesi. Unesta herättyäni jäin miettimään, mitä sanoisin, jos pitkästä aikaa tapaisin, mitä hän sanoisi. Mielessäni hänen äänensä: "Sä olet muuttunut tosi paljon."

Jäin pohtimaan ajatusta. Olen muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana paljon. Muutuin sitä edeltävien kymmenen vuoden aikana paljon. Nuoruusiästä nyt puhumattakaan. Olen viettänyt koko aikuisuuteni etsien itseäni, miettien kuka ja millainen olen. Pystyn minä sen tavoittamaankin, sen kuka ja millainen olen kullakin hetkellä. Huomenna voi kuitenkin olla jo toisin. Samaistun paljon Meredith Brooksin Bitch-biisiin jatkuvasti muuttuvasta minästä, toisensa mitätöivistä luonteenpiirteistä, paradoksaalisudesta. "Just when you think, you got me figured out, the season's already changing."

Hirveän paljon kulloiseenkin identiteettiini vaikuttaa se, kenen kanssa olen. Eri ihmiset määrittelisivät minut hyvin eri tavoin, sillä identiteettini liukuu ihan hetkittäisellä tasolla joissakin rajoissa. Isommat muutokset tapahtuvat pitkän ajan kuluessa; imen itseeni piirteitä puolisostani, kirjojen hahmoista, muista ihmisistä ympärilläni. Asioita, jotka varmistavat, että minut hyväksytään, mutta myös ihan vain hyvinä pitämiäni piirteitä, jotka haluan omaksua. 

Tietenkin ensisijainen tarpeeni on varmistaa, ettei minua hylätä. Pyrin tähän miellyttämisellä ja mukautumisella. Parhaita ovat ihmiset, joiden kanssa koen tulevani hyväksytyksi kuten olen, joiden kanssa jossain vaiheessa lakkaan pelkäämästä hylkäämistä, sillä olen riittävän monta kertaa nähnyt, että kummallisuutenikin ovat tulleet hyväksytyiksi. Kun toinenkin on aito kanssani. Minulle jää vapaus valita, mitä haluan omaksua itseeni, mitä en. 

Myers Briggs -persoonallisuusluokitukset antavat minulle nykyään aina saman tuloksen: INFP. Parikymmentä vuotta sitten tulos oli ISFJ. Kymmenkunta vuotta sitten se oli ESFP. Olen takertunut tuohon INFP-tulokseen, sillä tunnistaan siitä parhaiten sen pohjan, ne raamit, joiden puitteissa peroonallisuuteni vaihtelee, millä tahansa akselilla tilanteen mukaan. ESFP on selkeä varjopersoonani, joka satunnaisesti stressin ja tietyntyyppisten tilanteiden myötä pyrkii esiin, muttei sekään aina samanlaisena. Laita minut laatikkoon, laatikko menee rikki viimeistään huomenna.

En edes haluaisi että olisi toisin, loppujen lopuksi. Liukuva identiteetti tekee minusta mukautuvan ja se tekee elämästä monella tapaa jopa helpompaa. Minulla on elämässäni ihmisiä - puoliso ja muutama ystävä - joiden kanssa voin vain olla oma omituinen itseni, vähän erilainen jokaisen kanssa, mutta kaikki se löytyy minusta. Olen eräänlainen ameeba. Ameeballakin on raamit - ameeba ei ole barbapapa - joiden puitteissa se on muuntuva. Vertaus ontuu siinä kohti, että minulla on selkäranka ;)

***