Minussa on ongelma
Jokin virhe ohjelmoinnissa
Puutteita koodissa
Korvaan tyytymättömyydellä
Tuntuu että tekijät unohti otsaan kirjoittaa
Ravistettava ennen käyttöä

Joku kirjoitti otsaani jo lapsena merkinnän "helposti särkyvä". Ohjelmointini meni jossain kohti vikaan, ja koodini menee herkästi rikki, virhetilaan. Se jos mikä saa kaikki maailman petoeläimet ja haaskalinnut hyökkäämään kimppuuni ja minä olen kuin jänis ajovaloissa, osaamatta liikahtaakaan, puhumattakaan puolustautumisesta.

Tiettävästi se on synnynnäistä, se herkkyys. Ohjelmointivirhe jo geeneissä. Ja äiti, joka tukahdutti minut rakastamalla minut ahdinkoon, kirjoitti minuun bugista koodia sen sijaan, että olisi tehnyt patchejä, jotka olisivat auttaneet selviytymään paremmin. Äidin rikkinäiset reseptorit tarttuivat herkkyyteeni ja rikkoivat lisää korjaamisen sijaan. 

Vaikka olen sittemmin oppinut paljon - pitämään puoliani, kieltäytymään olemasta tallottavana, olemaan näennäisesti vahva, piilottamaan ison osan herkkyydestäni - sisin on yhä siellä, buginen koodi, joka tasapainoiselta näyttävän ulkokuoren alla elämöi ja kuplii siitä huolimatta, että virhe ohjautui catch-luuppiin. Koska ihminen ei ole tietokoneohjelma.

Minun kanssani on helppo tulla toimeen, kun pysytään pintapuolisessa kontaktissa. Miellyttämisenhaluni, mukautumiskykyni ja synnynnäinen diplomatiani (lue: konfliktinpelkoni) tekevät kanssakäymisestä sujuvaa ja mutkatonta. Pelkään syvempiä ihmissuhteita, sillä pelkään, että kun mennään pintaa syvemmälle ja kummallisuuteni, erilaisuuteni, herkkyyteni, ailahteleva ahdistukseni, koodivirheeni paljastuvat, ei kukaan pysy lähelläni kauan. 

Samaan aikaan sekä piilotan että paljastan. Annan värieni näkyä ja verhoan kaiken mustaan. Puhun aivan liikaa, avaudun ja purkaudun, vaikken oikeastaan haluaisikaan. En osaa olla kertomatta elämäni kaaoksesta kaikille, jotka suostuvat kuuntelemaan. Toisaalta ulkoisen kaaoksen jakaminen ei haittaa minua, koska se ei oikeastaan kerro minusta mitään muuta kuin että minulle sattuu ja tapahtu - usein suorastaan rakastan shokeerata, saada reaktioita - mutta huomaan usein muiden vaivaantuvan.

Vain perheeni näkee koko rujon minäni. Lähin perheeni: mieheni, lapseni, koirani. Ne, jotka eivät pääse karkuun heilahtelevaa mieltäni. Ne, jotka ovat vaaravyöhykkeellä perheen väistämättömästi konflikteihinkin johtavan dynamiikan vuoksi. Ne, joiden rakkautta en epäile, vaan voin turvallisesti avata venttiiliin ja antaa hyöryjen purkautua. Vähän ehkä epäreilua, mutta jossakin ja jotenkin minunkin on saatava olla vain itseni. Saatava antaa tunteideni tulla pintaan, sillä niiden koteloiminen syö energiaa ja patouttaa niitä.

Onhan se väsyttävää, ylläpitää sitä tasaista ja rauhallista ulkokuorta, kun sisin on jatkuva tunteiden vuoristorata. Kun kaiken inputin joutuu käsittelemään kahdessa koodihaarassa: siinä päällekirjoitetussa joka tuottaa "normaalin" outputin ja siinä alkuperäisessä, virheellisessä koodissa, joka sinkoaa tunteet vuoristoradassa joko seuraavaan ylämäkeen tai seuraavaan alamäkeen. 

Ravistettava ennen käyttöä. 

Joskus jonkinlaisen impulssin myötä paljastan jollekin jotakin syvältä sieluni synkistä syövereistä. Sillä hetkellä se tuntuu hyvältä, oikealta ja helpottavalta. Illalla painaessa pääni tyynyyn kelaan päivää ja olen varma, että huomenna on sekin ystävyys historiaa. Kukaan ei voi mitenkään kelpuuttaa elämäänsä ihmistä, joka sellainen kuin minä. Siitäkin huolimatta, että miehenikin on kelpuuttanut. Ehkä jollakin tapaa pidän sitäkin yhä hämmästyttävänä, samalla tavoin kuin hämmästyn joka kerta, kun huomaan, ettei minua hylättykään, vaikka paljastin sirkaman hulluudestani.

En usko että saa yleistä hyväksyntää
Näkemykseni kieroon kasvaneet
Voidaanko määritellä rajaa sellaista
Kun hassusta tulee pelottavaa

Ei saisi ajatella näin, näin, näin
Mut se ei oo ainoo mitä teet väärin

Joskus olen ylpeä erilaisuudestani. Useimmiten en muuta haluaisikaan. Joskus taas tunnen olevani epäkelpo yhteiskuntaan. Tyyppi, joka ei tiedä, missä menee sopivuuden rajat. Joka ei tiedä, mitä on ookoo sanoa, mitä ei. Joka puhuu liikaa ja vääriä asioita. Joka odottaa ystävyyssuhteelta TV-sitcom-tyyppistä intensiteettiä, ja kun ei sitä normioloissa tapahdu, vetäytyy pois. Sillä jos et kiinny, sinua ei voi satuttaa. Kiintymisessä piilee valtava emotionaalinen riski.

Minussa on ongelma
Jokin virhe ohjelmoinnissa
Puutteita koodissa
Korvaan piittamattomuudella

Apulanta, Ravistettava ennen käyttöä