Siihen ei paljonkaan tarvita, että tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi yksilöksi, epäpäteväksi elämään tätä elämää, epväkelvoksi ihmiselämään. Haluaisin vain olla koira. Se hetki, kun tajuan sanoneeni (jo) jotain mitä ei olisi pitänyt. Se hetki kun jään miettimään, menikö kommunikaatio metsään. Se hetki kun tajuan tehneeni (vaikka kuinkakin pienen) virheen, jota en enää saa takaisin. Minun ei pitäisi olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Ei ainakaan missään tilanteessa, missä millään on mitään merkitystä.

Haluaisin vain lakata olemasta olemassa. Vaipua vapauttavaan olemattomuuden tilaan. En halua huumeita, en halua kuolla, en halua paeta. En vain halua olla olemassa, sillä on epäkelpo elämään. En osaa sosiaalisia normeja. En osaa olla korrekti. Tai siis osaan, noin periaatteessa, mutta niin kovin helposti puhun sivu suuni, sillä kamppailen rajojen ymmärtämisen kanssa. Tajuan vasta jälkikäteen, että ylitin jälleen rajan. Rajan, jota en huomaa ennen kuin jälkikäteen.

Ahdistus, masennus, alakulo ja epätoivo. Pienen pienistä asioista. Epäpätevä. Epäkelpo. Huono. Vääränlainen. Virheellinen. 

Yksi laulu, joka minua on aina puhutellut, on Juice Leskisen Kaksoiselämää. "Kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään. Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään." Aika usein tuntuu siltä. Yksikin elämä on liikaa. Sekään ei suju.

Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen
Tiedän mitä haluan tiedän miten vähään kykenen
Yksinäisyys sydämessä, katkeriksi pisaroiksi tiivistyy
Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy

Olen sinussa kiinni, sinä tiedät vaikka myönnä en
Läheisyyttäs kaipaan rakkauttasi tarvitsen
Olen sinussa kiinni, sinuun kiinni jään
Sanot: Pois! Ja minä menen, kohta huomaat etten mennyt mihinkään

Kunpa sinut tuntisin paremmin
Silloin ehkä oppisin itsenikin
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan
Tulen uudestaan

Yksinäisyys, yksinäisyys joskus siihen hermostun
Halki aavikon jäisen rämmin kunnes havahdun
Kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään
Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään

Kunpa sinut tuntisin paremmin
Silloin ehkä oppisin itsenikin
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan
Tulen uudestaan

Kunpa sinut tuntisin paremmin
Silloin ehkä oppisin itsenikin
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan
Tulen uudestaan

Kunpa sinut tuntisin paremmin
Silloin ehkä oppisin itsenikin
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan
Tulen uudestaan

Kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään
Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään

Aion tulla viereesi uudestaan
Poikki ikiroutaisen isänmaan
Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan
Tulen uudestaan