Yritän hahmottaa itseäni. Ymmärtää millainen minä olen. Mutta minäkuvani on sirpaleinen. Kuin katsoisi kuvaansa rikkinäisestä peilistä. On omalla tavallaan hirveän ahdistavaa, kun ei ole selkeää ymmärrystä siitä, millainen minä olen, miten reagoin, miten minuun reagoidaan, mitä minä tunnen. 

Epävakaan ihmisen tunne-elämä ja minäkuva on rikkinäinen. Paketti ei ole kasassa. Eri elämäntilanteissa sitä pyrkii muodostamaan jonkinlaista kokonaiskuvaa siitä, millainen on. Millainen on suhteessa toiseen, toisiin. Millainen on suhteessa elämäntilanteeseen. Joskus ehkä siinä onnistuukin, kunnes se kaikki taas murenee, kun huomaa, ettei se ollutkaan koko totuus.

Toki jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu elämänsä aikana. Mutta epävakaan muutos ei ole lineaarista vaan poukkoilevaa. Eikä aina edes varsinaista muutosta vaan se vaan on. Tänään olen tällainen. Huomenna toisenlainen. Tänään tämä ärsyttää, huomenna ei, tai toisinpäin. En sano, etteikö siellä pohjalla jossain voisi olla ja olisikin perusarvoja ja jotain perusminää, jotka on ja pysyy. Pinta kuitenkin aaltoilee ja kupruilee jatkuvasti.

Olen monta kertaa elämässäni listannut ylös luonteenpiirteitäni. Yrittänyt kirjoittamalla hahmottaa sitä, millainen olen. Joka kerta olen tullut siihen tulokseen, että tällainen olen, paitsi silloin kun en ole. En löydä itsestäni konsistenssia, pysyvyyttä, johdonmukaisuutta, kuin aivan aavistuksen verran. Lukemista ja kirjoittamista rakastan. Muut mielenkiinnonkohteeni vaihtelevat sangen helposti kulloisenkin mieheni kiinnostusten mukaan. Kadotan itseni parisuhteeseen. 

Mielialani ja itseymmärrykseni ja itsetuntoni vaihtelevat kutakuinkin sään ja onnistumisteni mukaan. Koska peilini on sirpaleinen, olen sen varassa, miten kussakin tilanteessa koen elämässäni ja tekemisissäni onnistuneeni. Jos vaikka työpäivä menee oikein putkeen, olen maailmani huipulla, huipputyyppi, onnistuja, maailman paras. Jos teen pienenkin mokan, olen epäonnistuja, luuseri, en minkään arvoinen. Jos aurinko paistaa, elämä maistuu mansikalta. Kun sadepilvet valtaa taivaan, elämä on ihan paskaa.

Haluaisin olla ehyt. Haluaisin katsoa itseäni ehjästä peilistä. En haluaisi olla sään armoilla ja tuulten riepoteltavissa.