Kai meillä kaikilla niitä on, mutta sainpahan päähäni listata omiani. Onko ne sitten oudompia kuin jonkun muun vai ei, vaikea sanoa, eikä sillä väliäkään, sillä elämä ei ole kilpailu. 

Trypofobia

Aloitetaan vaikka siitä. Se on ehkä näistä se vähiten tunnettu juttu, ja elin itsekin yli nelikymppiseksi ennen kuin opin, että tälle reikäkammolleni on nimi. Reikäkammo, näppyläkammo, sama diili. Lapsena halusin tulla isona lääkäriksi, kunnes siinä jossain ala-asteen loppuluokilla ymmärsin, ettei siitä mitään tulisi, koska ihottumat ja muut näppylät saavat minut voimaan pahoin.

Parhaan kuvan asiasta saat, jos googlaat sanan trypofobia, mutta en sattuneista syistä voi tähän liittää kuvaa sitä kuvaamaan. Annan kuitenkin muutaman esimerkin:

• Triplan seinä
• auringonkukan keskiö
• varpaat (jalkapohjan puolelta)
• tikan hakkaama puunrunko
• Kasarmintorin ukkelipatsas
• näppyläinen ihottuma

Klaustrofobia/agorafobia

Ne ovat minulle saman kolikon kaksi puolta. Paikka, josta en potentiaalisti pääse pois. Ihmismassa, magneettikuvauslaite, kelluntakammio (en ikinä pystyisi menemään sellaiseen; puoliso sellaisesta on välillä puhunut, siksi se on tässä esimerkkinä). 

Paniikki voi siis yhtä hyvin syntyä suljetussa tilassa kuin avoimessa tilassa, jossa on liikaa ihmisiä. Citymarketissa ruuhka-aikaan. Magneettidonitsissa. Pimeässä rappukäytävässä. Lasken sen tähän samaan, sillä pelko ei niinkään ole se pimeä (joskin lapsuuden traumasta johtuen minulla on aina ollut jonkintasoista pimeänpelkoakin, joka ei vieläkään ole kokonaan poissa), vaan nimenomaan se, etten näe ulospääsyä (vaikka tiedän missä se on).

Oikkuja ja muita omituisuuksia

Pakkomielteitä. Käytän tätä sanaa vähän ehkä kieli poskella, koska mikään näistä ei ole sellainen ahdistukseen saakka pakkomielle, mutta jossain määrin elämää hankaloittavia asioita kuitenkin. Oikku on oikeampi sana, joten sillä otsikoinkin.

• Kirjojen koko. Jos minulla on sarja, haluan, että kaikki kirjat ovat saman kokoisia ja samaa painoslajia. Esimerkiksi Max Mannerin Hirvikallio-sarja minulla on pokkareina (koska ensimmäinen sattui käsiini sellaisena); joudun siis odottamaan ensi kesään asti, että uusin ilmestyy pokkarina, vaikka kovakantinen olisi saatavilla jo nyt. 
  Tästä joudun toki jatkuvasti luistamaan, muuten en saisi haluamiani kirjoja hyllyyn ollenkaan. Halu saada kirjat voittaa ehdottomasti, mutta saatan viettää tovin jos toisenkin yrittäen löytää esim. kaikki haluamani Murakamit samalla tyylillä samassa koossa. Ja vituttaa vietävästi, että vaikka kuinka luulin tilanneeni Seven Sisters -sarjan seitsemännen kirjan samassa muodossa kuin kuusi ensimmäistä, se oli muutaman sentin muita korkeampi!
• Repeämät asfaltissa, laattojen saumat. Joko niihin ei sovi astua ollenkaan tai sen pitää osua kengän kannan ja lestin väliin. En minä toki jatkuvasti kävele näihin huomiota kiinnittäen, mutta jos huomio sattuu niihin kiinnittymään, näin siinä käy.
• Klimpit muuten tasaisessa ruuassa. Esim. perunamuusi. Sen on oltava samettista. Tai tämäkin lapsuuden muisto: olin ehkä viiden vanhana kaverin luona leikkimässä. Meille tarjottiin vanilja-maitosuklaa -Jacky Makupalat, ne sellaiset, missä samettisen maitosuklaan päällä on lohkeavaa vaniljaa. Kaveri kehotti sekoittamaan ne yhteen, se oli parasta, sanoi hän. Tein työtä käskettyä ja liki oksensin, kun samettisen maitosuklaan seassa oli noita lohkeavan vaniljan paloja. 
  Tämä on siis ihan sensorinen ongelma, eikä siinä mielessä oikku tai pakkomielle.
• Vaatteiden laput. Tämäkin on sensorinen ongelma. Laput on leikattava viimeistä piirtoa myöten, muuten ne kutittavat. Ihan kamalia on vaatteet, joissa lappu on ommeltu piikikkäällä langalla, siis jotenkin pinnoitetulla tai muovilangalla tms. Mikä perkeleen keksintö! Sitä ei tahdo saada irti rikkomatta koko saumaa, mutta vaatetta ei voi pitää niin kauan kuin siitä on vähäinenkin pätkä jäljellä.
• Vaatteiden on oltava aseteltu just eikä melkeen. Siis tyyliin että rukkaset on hihojen alla ja lahkeet siististi saappaanvarsien sisällä ja paita ei voi olla housujen sisällä, koska se ei koskaan ole siellä nätisti, ja huivin pitää olla täydellisesti aseteltu, rintsikat ei voi olla pitsiä, koska se näkyy paidan läpi ryppyinä, ja...  ehkä saat kiinni ajatuksesta.

En minä juuri nyt saa muita päähäni, mutta kaipa niitä on muitakin. Ne putkahtelevat esiin puheissa ja kontaktissa muiden ihmisten kanssa ja näistä on kaikista ollut viime aikoina puhetta jonkun kanssa.