Tiedätkö sen tunteen? Joka kerta, kun kerrot äidillesi (/isällesi/isovanhemmallesi/...) kuinka olet oppinut jotain, tai hyvä jossain tai, pidät jostain, kuulet vastauksena kuinka "juu, mäkin olen aina tykännyt ja olin niin ja niin hyvä siinä". Ja aina parempi kuin sinä. Tai jos jostain syystä ei olekaan (eikä äkkiseltään keksi tarinaa), kohta huomaatkin ko. henkilön alkaneen harrastaa samaa kuin sinä ja kohta hän onkin parempi kuin sinä.

Näin minusta tuntui äitini kanssa ihan aina ja jatkuvasti. Iloitsin jostakin jutusta, jonka olin elämääni löytänyt, kerroin siitä äidille, ja hetikohta iloni latistui äidin kertoessa minulle, kuinka "juuuu, minä olen tuota tehnyt jo vuosikaudet" tai "juuuu, minä olin tuossa ihan mestari aikoinaan" tai "juuu, minua on aina kehuttu juuri tuosta, kun olen siinä niin hyvä" ja niin edespäin. Taidan muistaa tasan pari juttua, joissa äitini ei voinut sanoa itseään paremmaksi, sillä isä oli jo aiemmin tuonut ilmi, ettei se ollut äitini juttu. 

Erään harrastukseni kanssa kävi niin, että koko lapsuuteni sain kuulla äidiltä, etten ollut kyseisessä asiassa ollenkaan hyvä, enkä varmasti koskaan tulisi olemaankaan. Aloin kuitenkin treenata, ihan sisuuntumistani, ja minustapa tulikin siinä erinomainen. Eipä aikaakaan, kun äitini, jolla ei itsellään ollut koskaan ollut mitään kiinnostusta tuota lajia kohtaan, päättikin liittyä joukkueeseen ja alkaa harrastaa myös. Ja eipä aikaakaan, kun äitini alkoi julistaa, kuinka hieno tunne oli kun ihan kuin ihmeen kaupalla oppi siinä niin hyväksi, ja briljeerasi eritoten niissä kohdin, joissa tiesi minulla olleen heikkoutta. Että se siitäkin sitten taas.

Nykyään olen todella allerginen kaikelle kilpailulle. Enkä edes yritä olla paras missään itse. Enkä edes halua tietää, miten joku muu pärjää samoissa asioissa, joita itse teen ja harrastan. Keskityn vain omaan hyvään olooni. En tiedä, olisiko maailma parempi, jos kaikki olisivat kilpailuhengettömiä. En tiedä, millainen itse olisin, jos en olisi aina saanut tuntea jääneeni kaikessa kakkoseksi. Niin, siskonihan oli myös aina kaikessa pykälän verran minua parempi. Ainakin. Olisinkohan kunnianhimoisempi ihminen? Nyt tyydyn vain suoriutumaan.