Sateenkaarisilta
Jos elämä olisi kuin sateenkaarisilta
Nousisin maan tomusta
Liukastelisin väreissä kiivetessäni
Kohti sateenkaaren korkeuksia
Jos elämä olisi kuin sateenkaarisilta
Saavuttaisin sillan huipun
Kauhoisin vettä janooni
Sateen ropistessa auringon paisteessa
Jos elämä olisi kuin sateenkaarisilta
Laskisin alas siltaa
Vauhdin huumatessa mieleni
Sotkeutuisin elämän väreihin
Jos elämä olisi kuin sateenkaarisilta
Olisi kuolema kuin ruukullinen kultaa
Sateenkaaren päässä
Hyvin eletyn elämän lopussa.
Syntymä
Kuin karitsa aamun koitteessa
Minä näin valon
Käänsin katseeni sitä kohti
Näin kasvot
Ne olivat maailmani
Kunnes huomasin
Maailma olikin suurempi
Kasvoja olikin muitakin
Matkalla maailmaan
Jos olisin ollut
Matkalla
Maailmaan, minne vaan
En olisi jäänyt nukkumaan
Kun perhonen ylitti kukkakummun
Auringon kultaaman
Matkalla minuuteen
Lammen pinnasta heijastuu
Vieras katse
Sinistä taivasta vasten
Tuijotan kasvoja tutkien
Sukellan silmiin
Etsin kadonnutta minääni
Huuto
Huusin
Kukaan ei kuullut huutoani
Kaiku vain vastasi aavemaisesti
Huutoni hävisi avaruuteen.
Kunnes
Huuto täytti tajuntani
Se palasi
Kierrokseltaan auringon ympäri
Kuoleman kutsu
Usva ympärilläni
Tykkien jyske korvissani
Makaan kivisellä tantereella
Odotan osumaa, odotan kuolemaa
En pelkää kuolemaa
Sen kutsu soi sisälläni
Seireenin laulun tavoin
Luvaten vapautta elämästä
Ahdistuksesta, huolista, suorittamisesta
Usva hälvenee
Tykkien jylinä taukoaa
Aurinko koskettaa kasvojani
Sen säde ojentuu kuin käsi
Luvaten toivoa ja rakkautta
Tartun ojennettuu käteen
Nousen kovalta vuoteeltani
Näen elämän ympärilläni
Kuoleman kutsu kaikkoa
