Sitä saa kuulla olevansa laiska ja saamaton ja vaikka mitä, kun yrittää huolehtia jaksamisestaan ja riittävästä unensaannista. Kun ei lauantaiaamuna suostu olemaan pihatalkoissa kymmeneltä vaan ilmoittaa nukkuvansa kunnes herää itsekseen. Aikuinen nainen. Laiska ja vastuuntunnoton, kun ei voi yhtenä lauantaina jättää unta vähemmälle.

Kun ei vaan jaksa. Kun jatkuvasti vetää univeloilla ja arkiviikot vievät voimavarat niin että perjantaina painetaan pelkillä höyryillä. Kun arkena on vaan pakko, jotta lapset saavat ruokansa ja katon päänsä päälle. Yksin ei ehkä vaivautuisi. Yksin ehkä eläisin miten kuten. Lasten vuoksi jaksan painaa työssä vaikken jaksaisikaan.

Viikonloppuna on saatava levätä. On saatava nukkua aamulla niin että herää omaehtoisesti. On saatava juoda kahvi rauhassa ja on saatava nousta vasta kun jaksaa. Minä sentään jaksan jossain vaiheessa ja yleensä tuntuu ihan hyvältä nousta ja tehdä juttuja viikonloppunakin. Joskus haluan vain lukea tai katsoa Netflixiä tai lojua muuten vaan, mutta useimmiten on ihan ok tehdä pihatöitä tai käydä kaupassa tai kestitä vieraitakin.

On paljon niitä, jotka eivät jaksa senkään vertaa kuin minä. Ja on niitä, joille elämä ei ole samanlainen jaksamisen haaste vaan he eivät hetkeäkään pysy aloillaan. Sellaisille on todella vaikea käsittää ihmistä, joka ei vaan jaksa. Heille sellainen ihminen on laiska ja sellaisena huono ihminen. Ja kuitenkin sitä vaan yrittää selvitä elämästä jotenkin. Jakaa jaksamisensa tärkeisiin asioihin olemalla tekemättä niitä vähemmän tärkeitä, kun ei jaksaminen vaan riitä kaikkeen.

Lupusta sairastava Christine Miserandino keksi selittää tämän ystävälleen lusikoiden avulla ja syntyi lusikkateoria. Terveellä ihmisellä on liki rajaton määrä lusikoita käytettävänään, joten ei tarvitse miettiä, mihin ja kuinka monta lusikkaa käyttää. Sairaalla - olkoon sitten lupus tai mikä tahansa muu energiavarantoa rajoittava sairaus kuten vaikka kilpirauhasen vajaatoiminta tai masennus tai epävakaa persoonallisuus tai ihan normaali flunssa (se helpoin vertaus perusterveelle) - on rajallinen määrä lusikoita, joten täytyy vähän suunnitella, mitä niillä tekee ja mihin ne käyttää. Ja kun tietää tarvitsevansa enemmän lusikoita viikolla, täytyy saada säästellä niitä viikonloppuna.

En ole laiska. En vain ole enää perusterve. En vaan jaksa niinkuin ennen. Ja minun täytyy saada huolehtia siitä, että jaksan sen mitä minun on vaan jaksettava. Vaikka se tarkoittaisi sitä, etten mene pihatalkoisiin kymmeneltä vaan vasta puolilta päivin.