Lapsuudenmuisto. Olin kai seitsemän vanha. Meillä oli kolmevuotias hoitolapsi, joka piirsi tikkujalkaisen kissan. Äitini kehui piirroksen maasta taivaaseen. Minä menin ja piirsin samanlaisen kissan. Halusin äitini kehuvan joskus minuakin. Mitä sanoi äitini, kun ylpeänä esittelin hänelle tikkujalkaista kissaani? "Sä olet jo seitsemän ja osaat piirtää parempiakin." Aivan totta, taas. Mutta miten sisimpääni sattui! Enkö minä taaskaan osannut tehdä oikein? Muistan, että äidilläni oli pitkään sänkynsä vierellä yksi sormivärityöni. Rehellisyyden nimissä äitini kyllä toisinaan kertoi minulle, miten hyvin osaan kirjoittaa, sitten aikuisena. Lapsena kaipasin niin hänen kehujaan. Halusin olla hänen silmissään maailman taitavin pieni tyttö. Mutten ollut.