Paljon olen lukenut epävakaasta persoonallisuudesta näiden viime vuosien aikana, paljon itsestäni olen sitä myötä oppinut. Silti välillä on hyvä lukea vaikkapa sellainen artikkeli kuin Terveyskirjaston Epävakaa persoonallisuushäiriö. Mikään artikkelissa ei ollut minulle uutta, silti luin sitä eilen illalla jotenkin aivan kuin en olisi koskaan mitään aiheesta ymmärtänytkään. 

Kuvittelin olevani masentunut. Juttelin eilen psykiatrin kanssa, joka oli toista mieltä. (Epävakaan) ahdistus se on pompannut pilviin elämäntilanteiden muutosten myötä, joten masennuksena sen hoitaminen johtaisi todennäköisesti jonkinlaisen maniaan ja vielä pahempaan unettomuuteen. Sain sen sijaan ahdistuneisuutta lievittävän lääkkeen ("tätä käytetään usein epävakauden hoidossa"), jonka avuin nukuinkin viime yön kuin tukki, ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen. Löysin selvästikin pätevän psykiatrin minua auttamaan.

Elämä tuntuu tänään paremmalta. Pelkästään jo se, että on nukkunut, että on tullut kuulluksi ja autetuksi, että minuun on onnistuttu valamaan toivoa. Ei, et sinä tähänkään kuoppaan jää. Jatka sitä terapiaa, lue tämä (edellä mainittu) artikkeli ja sen kautta löytyvä itsehoito-opas, ota tämä lääke ja nuku. Sulla ei ole kiire. 

Vähän on sellainen fiilis, että saatanan epävakaa! Pakkoko kaiken on aina olla näin saakelin vaikeeta! Toisaalta nyt on taas uusi mahdollisuus selvitä parempaan elämään, tämän pakotettua minut takaisin terapeuttini luo. Isoja asioita on tapahtunut, ne ovat saaneet pitkään jotensakin kuosissa olleen epävakaani oirehtimaan taas pahemmin, mutta hyvässä lykyssä tulen tästäkin ulos parempana kuin olin tähän tipahtaessani.

notalwaysstrong.jpg