Yksi ADHD-kirjon ongelmista on aloittamisen vaikeus. Seuraava on fokuksen säilyttäminen. Ja jossain siellä näiden ympärillä leijuu sellainen musertava epätoivo siitä, miten paljon tekemistä on. Addin päässä esimerkiksi siivousurakka tai monta osaa sisältäv työtehtävä ei jäsenny selkeäksi kokonaisuudeksi, vaan näyttäytyy kaaoksena, josta ei saa kiinni. Tuntuu kuin olisi keskellä pyörrettä, eikä mistään saa kiinni, kaikki vain kieppuu ympärillä hurjaa vauhtia. 

Aivan ensimmäiseksi pitää siis saada kaaokseen jotain tolkkua, ennen kuin voi edes ajatella mitään muuta. Siihen on oikeastaan vain yksi keino: pilko asia paloiksi. Niin pieniksi palasiksi, että ne ovat helposti hallittavia. Tee palasista lista, jotta päästä vapautuu paine pitää kaikki mielessä kerralla. Tiedät aina voivasi palata listaan. Sitä mukaa kun saat palasia tehtyä, tikkaa ne listalla tehdyksi. Saat mielihyvää aikaansaadoksista, huomaat tehtävien asioiden vähenevätn ja vapautat jälleen päästäsi painetta, kun ei tarvitse muistaa ulkoa, mitä olet jo tehnyt.

Listaa ei välttämättä tarvitse laittaa mihinkään järjestykseen - ei välttämättä edes kannata! Päätelty järjestys ei välttämättä vastaakaan sitä, mikä olisi loogista, kun alat tehdä. Järjestämättömyys myös sallii addille niin tärkeän poukkoilun. Kun joku tehtävä ei vaan nappaa, voi tehdä muita ensin ja palata siihen ärsyttävään myöhemmin. Tärkeyspisteitä tehtäville voi olla fiksua antaa. Se helpottaa päätöksentekoa, jos ei tiedä, mistä tehtävästä aloittaisi tai mihin jatkaisi, etenkin jos epäilee, ettei kaikki tule kuitenkaan tehdyksi.

Siitäpä päästäänkin siihen aloittamisen vaikeuteen. Ihan jo kaaoksen selvittäminen listaksi auttaa paljon, kun on konkreettisia pieniä tehtäviä, joihin tarttua. Tärkeyspisteytys auttaa myös, sillä se jakaa palaluettelon kategorioihin, joista vain yhteen tarvitsee keskittyä kerralla - supistaa siis valittavaa määrää. Kumpikaan edellisistä ei kuitenkaan helpota siihen, että on vaan niin vaikea aloittaa yhtään mitään, koska jotain muuta on kesken/jokin muu asia olisi mielekkäämpää tekemistä/mistä ikinä syystä, joita on paljon.

Aloittamisen vaikeuteen auttaa diilit itsensä kanssa. "Katson tämän jakson loppuun, sitten aloitan." "Pelaan vielä kolme tasoa, sitten aloitan." "Aloitan tasalta. Minulla on siis vielä vartti aikaa vain lojua." On turha piiskata itseään siitä, ettei saa aloitettua. Diilin tekeminen auttaa. Se on eräänlainen kompromissi. Saan vielä hetken nauttia jostain muusta, saan tämän ajan aikaa orientoitua, sitten laitan telkkarin kiinni, kännykän pois, kirjan sivuun. 

Myös rutiinit helpottavat säännöllisesti toistuvien asioiden hoitamisessa. Viet koirat joka päivä samaan aikaan. Siivoat joka viikko samana päivänä. Teet aamurutiinit joka päivä samalla tavalla (vaikka heräisit eri aikaan eri aamuina). 

Entäs sitten se keskittyminen? Kivaan ja mielekkääseen addi ylikeskittyy. Ei malta lopettaa ollenkaan, ei näe eikä kuule mitään muuta. Kuiviin ei niin kivoihin asioihin ei meinaa pää jaksaa pysähtyä ollenkaan. Siihenkin auttaa se, että on paloitellut asiat riittävän pieniksi. Silloin voi tehdä diilejä itsensä kanssa niidenkin suhteen. "Kun olen tehnyt palan A, saan käydä Facebookissa." "Kun olen saanut palan B tehtyä, laitan itselleni voileivän." "Kun pala C on valmis, voin tsekata Snäpin." 

Kyllä! Keskittymiseen auttaa itsensä palkisteminen minitauoilla - oikeasti kannattaa pitää ne muutaman minuutin mittaisina! - helpottaa kulloiseenkin asiaan keskittymistä, ja asia tulee hoidetuksi vaikka sinnitellen. Tämä on kokolailla sitä, mistä on kyse nk. Pomodoro-tekniikassa ja avuksi voikin ottaa Pomodoro-timerin (tästä löytyy tietenkin myös mobiiliappeja), joka pitää huolen siitä, että teet tietyn ajan töitä ja pidät tietyn mittaisen tauon. Käytin tätä yhteen aikaan töissä jatkuvasti, kunnes siitä tuli eräänlainen sisäinen rytmi, jolla työtehtäväni teen edelleen. Töitä (ennalta valitut tehtävät valmiiksi) - minitauko - töitä - minitauko...

Lisäksi: pyri rauhoittamaan ympäristö ylimääräisistä ärsykkeistä esimerkiksi kuuntelemalla kuulokkeilla musiikkia (kaikenlaiset muut ympäristön äänet eivät vie huomiota), laittamalla puhelin ja muut sellaiset kiinni tai äänettömiksi, hakeutumalla paikkaan, joka on itsellesi sopivalla tavalla rauhallinen. 

Viimeiseksi, muttei vähäisimmäksi, opeta läheisesi auttamaan sinua. Hiljentämään tahtia ja antamaan selkeitä yksiselitteisiä ohjeita tai selityksiä yksi kerrallaan (huomaan tekeväni tämän virheen itsekin addi-lapseni kanssa, kun asia on minulle päivänselvä, polveilen ja selitän liikaa kerralla). Antamaan yhden ohjeen kerrallaan. Odottamaan, että olet saanut yhden asian tehtyä ennen kuin antavat seuraavan ohjeen. Kerro heille mikä auttaa, mikä ei. 

Yhteenvetona vielä:

• Pilko tehtävät hallittaviksi palasiksi
• Tee paloista lista
• Määritä paloille tärkeys
• Aseta itsellesi aloitusaika
• Tee joistakin asioista rutiineja
• Tee yksi asia kerrallaan ja unohda muut siksi aikaa
• Anna itsellesi (mini)tauko tehtävien välillä
• Aseta selkeät välitavoitteet
• Poista ympäristöstäsi ylimääräiset ulkoiset ärsykkeet mahdollisuuksien mukaan