Done on se tunne kun ei jaksa enää mitään. Ei jaksa välittää, ei jaksa ajatella, ei jaksa. Ei. Vaan. Jaksa. Done on se tunne, kun elämässä ei enää ole vastauksia, on vain kysymyksiä. Se tunne, kun vaihtoehdot ovat hajota tai hajoa. Kun et näe sumultasi mitään, et edes omia tunteitasi. Se on se tunne, joka jää jäljelle, kun toivo kuolee.

Väsähdin. Väsyin yrittämään. Väsyin kertomaan itselleni mitä pitäisi tuntea, vaikka tunteet huusivat muuta. Väsyin, sillä pääni sanoo yhtä ja tunteet toista. Väsyin, enkä enää tiedä, jaksanko haluta sitä mitä minun pitäisi haluta. Väsyin pyristelemään verkossani, annoin periksi. 

Masennuin. Yhtäkkiä ja syvästi. Yhtenä päivänä vielä hymyilin ja tsemppasin ja toivoin ja valoin toivoa myös ympärilleni. Seuraavana päivänä hymy oli kadonnut, tunsin makaavani maassa murskautuneena, toivon kadottaneena. Yhteys tunteisiini katkenneena.

Liian pitkään yritin. Liian pitkään olen ollut vahva. En jaksakaan enää. Ja se pelottaa. Kaikki pallot ovat pudonneet käsistäni, kierineet mikä minnekin ja rikkoutuneet. Minä olen pudonnut, kun en jaksanutkaan enää kannatella edes itseäni. Voisinpa vain piiloutua jonnekin pois tästä maailmasta. Antaa elävien jatkaa elämää. Sisältä kuollut ei kuulu heidän joukkoonsa.

Kokemuksesta tiedän, että tästäkin vielä menen läpi, tästäkin vielä selviän. Lopputulema kuitenkin pelottaa, sillä juuri nyt en näe kuin vääriä vaihtoehtoja. Ei kai vialliselle oikeita olekaan. Jos on muuten hyvin, jokin sisäinen oikosulku rikkoo senkin.

All that we can do is just survive
All that we can do to help ourselves is stay alive

Ragged lines of ragged grey
Skeletons, they shuffle away
Shouting guards and smoking guns
Will cut down the unlucky ones

I clutch the wire fence until my fingers bleed
A wound that will not heal, a heart that cannot feel
Hoping that the horror will recede
Hoping that tomorrow, we'll all be freed

Sickness to insanity
Prayer to profanity
Days and weeks and months go by
Don't feel the hunger, too weak to cry

I hear the sound of gunfire at the prison gate
Are the liberators here, do I hope or do I fear?
For my father and my brother, it's too late
But I must help my mother stand up straight

Are we the last ones left alive?
Are we the only human beings to survive?

(Rush, Red Sector A)