[Suomennettu artikkelista "I wasn't wrong" - The gift inside borderline personality disorder]

"Viime aikoina on enenevässä määrin ymmärretty, että moni BPD-diagnoosin saava henkilö on luontaisesti erittäin intuitiivinen ja tarkasti havainnoiva. Aiemmin geneettisenä heikkoutena pidetty ominaisuus saattaakin heijastaa luontaista lahjakkuutta."

Ihmiset, jotka synnynnäisesti ovat erityisen intensiivisiä tunne-elämältään, herkkiä ja tavanomaista tarkkanäköisempiä, ovat kuin huippuunsa viritettyjä urheiluautoja. On kuin heillä olisi äärimmäisen voimakas moottori, joka tarvitsee erityistä polttoainetta ja aivan erityistä huoltoa. Oikeanlaisissa olosuhteissa ja oikein pidettyinä he voivat olla maailman parhaiten toimivia moottoreita ja voittaa monia kilpa-ajoja. Ongelmana on kuitenkin, ettei heitä välttämättä ole opetettu ajamaan oikein tuolla tehokkaalla kilpa-autolla. Dr. Hallowellin (Additudemag.com) vertausta käyttäen, se on kuin polkupyörän jarruilla varustettu Ferrari; jarrut eivät ole kyllin vahvat niin voimakkaalle moottorille.

Monet tunne-elämältään intensiiviset ihmiset saavat - joko oikeutetusti tai virheellisesti - erilaisia mielenterveysdiganooseja elämänsä varrella. Tyypillisimpinä mielialahäiriöt, mukaanlukien bipolaarihäiriö, tarkkaavaisuushäiriö (ADHD), syömishäiriöt, ja persoonallisuushäiriöt. Vaikka nämä sairaudet ovat todellisia ja erittäin kipeitä, ei pitäisi automaattisesti olettaa, että ne ovat merkki vammasta tai viasta.

Psykiatrinen "diagnoosi" tarkoittaa yksinkertaisesti, että henkilöllöä esiintyy tietty määrä oireita, joiden syynä on sisäiset ristiriidat ja sairaus. Todellisuudessa eri diagnoosien välinen raja on häilyvä. Diagnoosien tarkoitus on tarjota psykiatrsisille työntekijöille kategorioita, joiden perusteella valita ennaltamäärätty työkalupakki hoitoa ja lääkitystä varten. Niillä on merkityksensä myös vakuutuksyhtiöille. Nyky-yhteiskunnassa on vallalla lääketieteellinen malli, jossa kaikki pyritään patologisoimaan ja diagnosoimaan, jolloin helposti jää huomioimatta, että henkilön ahdistus saattaakin johtua siitä, että hänen yksilölliset tarpeensa ovat jääneet vaille huomiota.

Tässä artikkelissa pohdimme, miten näin voi olla myös BPD:n suhteen. Yhä enenevässä määrin on havaittu, että moni BPD-diagnoosin saanut on erityisherkkä ja erityisen tunteellinen, ja mikä ennen ymmärrettiin geneettisenä heikkoutena, voikin olla eräänlaista lahjakkuutta. Erilaisiin tieteellisiin tutkimuksiin ja teorioihin nojaten ymmärrämme, että BPD:n kanssa kamppailevien henkilöiden taustalta löytyy kaksi tekijää:

A) Heidän synnynnäinen intuitiivinen lahjakkuutensa ja siihen liittyvät erityiset tarpeet eri kehitysvaiheissa sekä
B) lapsuusympäristö, jossa heidän tarpeensa eivät tulleet nähdyiksi ja täytetyiksi.

Mitä tarkoittaa olla hyper-empaattinen?

BPD tunnetaan myös tunne-elämän säätelyhäiriönä tai tunne-elämältään epäavakaana persoonallisuushäiriönä (Maailman terveysjärjestö, 1992). Vaikka sitä kutsutaan "persoonallisuushäiriöksi", se ei ole luonnevika vaan sitä voisi parhaiten kuvata henkilön rajallisena kykynä hallita omia tunteitaan. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö, jolla on BPD, usein kokee että tunteet muuttuvat nopeassa tahdissa tai lähtevät käsistä. Nämä oireet kulkevat käsikädessä impulsiivisen mielihyvän hakemisen ja kroonisen tyhjyydentunteen kanssa.

Vaikka yhteys BPD:n ja empatian välillä on yhä kiistanalainen, moni BPD-henkilö löytää itsestään "empaatin", tai hyper-empaattisen henkilön piirteitä.

Empatia määritellään laajalti tapana, jolla reagoimme toisiin henkilöihin (Davis, 1983), ja se määrittää, miten käyttäydymme tässä maailmassa. Empaatti on erityisen herkkö aistimaan muiden ihmisten, eläinten ja paikkoijen tunteita ja energiaa (Orloff, 2011). Vaikka termiä "empaatti" ei ole juuri käytetty akateemisesti, psykologit ovat tehneet laajamittaista tutkimusta siitä, millaista on olla erityisen empaattinen, ja he ovat tehneet seuraavat havainnot:

Henkilökohtaiset erot empatiatasossa vaikuttavat ihmisten kykyyn tunnistaa kasvojen ilmeitä (Besel ja Yulle, 2010) ja reagoida sosiaalisiin vihjeisiin (Eisenberg ja Miller, 1987).
Henkilöt, joilla on korkea empatiakyky, tunnistavat toisten ihmisten tunteita muita paremmin. Heillä on kuitenkin taipumus havaita negatiiviset tunteet positiivisia tunteita herkemmin. Mahdollisesti tästä johtuen he myös herkemmin tuntevat "empaattista ahdistusta" (Chikovani, Baduadze, Tamar Gvalia, Surguladze, 2015).
Mielenkiintoista kyllä, tutkijat ovat havainneet, että erityisemppaattiset naiset ovat vastaavia miehiä parempia havaitsemaan ja tunnistamaan surua.
Ylenpalttinen empatia - intensiivinen toisen henkilön negatiivisten tunteiden jakaminen - on yhteydessä terveydenhuoltohenkilöstön mielenterveysongelmiin. Heidän empaattinen ahdistuksensa näyttäytyy usein myötätuntoväsymyksenä tai loppuunpalamisena. (Batson et al., 1987, Eisenberg et al, 1989, Gleichgerrcht ja Decety, 2012).
On tärkeää, että luontaisesti empaattiset henkilöt oppivat säätämään empaattista kykyään; oppivat sääntelemään tunteitaan, ottamaan etäisyyttä, parantamaan tunteiden havainnointitarkkuuttaan (kyky tehdä oikeita havaintoja toisten tunteista ja aikomuksista) (McLaren, 2013). Ilman näitä taitoja, moni empaatti päätyy imemään itseensä muiden tunteet, kunnes on itse loppuunpalamisen partaalla.

Rajatila-empatian paradoksi

On jo pitkään tiedetty, että epävakaaksi luokitelluilla henkilöillä näyttäisi olevan ainutlaatuinen herkkyys tunnistaa ja huomata muiden ihmisten alitajuiset tunteet, ajatukset ja jopa fyysiset tuntemukset. Heillä näyttäisi myös olevan luontainen kyky vaikuttaa muihin ihmisiin (Park, Imboden, Park, Hulse ja Unger, 1992, s. 227).

Ensimmäisessä tätä aihepiiriä koskevassa laajamittaisessa tutkimuksessa Frank ja Hoffman (1986) havaitsivat, että rajatilapersoonallisuushäiriöiset ihmiset ovat erityisen herkkiä havaitsemaan sanattomia vihjeitä verrattuna henkilöihin, joilla ei ole BPD:tä. Tämä havainto on sittemmin todennettu jatkotutkimuksissa (Domes, Schultze ja Herpertz, 2009). Mm. eräs hyvin tunnettu tutkimus vertaili eri ihmisten reagointia valokuviin, joissa oli vain ihmisten silmät. Tutkijat havaitsivat, että BPD-ryhmä tunnisti ihmisten tunteet pelkkien silmien perusteella huomattavasti vertailuryhmää tarkemmin, mikä vahvisti näkemystä heidän huomattavasta herkkyydestään tunnistaa mielialoja (Fertuck et al, 2012).

Parhaimmillaan nämä hyvin intuitiivisten henkilöiden kyvyt muodostavat lahjakkuuden, jota psykologit kutsuvat "persoonalliseksi älykkyydeksi" (Gardner, 1995). Tämän kaltainen lahjakkuus sisältää kaksi osa-aluetta: "inter-persoonallinen älykkyys" - kyky ymmärtää muiden ihmisten aikomuksia, motiiveja ja haluja - sekä "intra-persoonallinen älykkyys - kyky ymmärtää itseään ja omia tunteitaan, pelkojaan ja motiivejaan.

Huolimatta kehittyneestä empatiankyvystään, moni BPD-henkilö kokee sosiaaliset ja vuorovaikutteiset tilanteet vaikeiksi. Ilman taitoa säännellä tunteitaan ja hallita kiintymyssuhteitaan, heidän hyper-herkkyytensä voi näyttäytyä tunnemyrskyinä ja mielialan heilahteluina (Fonagy, Luyten & Strathearn, 2011), sytykkeinään stressaavat tilanteet ja jatkuva hylätyksi tulemisen pelko (Franzen et al, 2011; Krohn, 1974). 

Miksi tunnen ja näen niin paljon?

On totta, että korkea empatiataso voi olla seurausta kasvamisesta traumaattisessa ja epävarmassa tai arvaamattomassa ympäristössä. Moni BPD-henkilö on lapsuudessaan kokenut pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä, laiminlyöntiä tai pitkittynyttä eroa vahemmista. Jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että jopa 70% rajatilapersoonallisuuksista on ilmoittanut kokeneensa lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä.

Vastauksena hämmentävään tai laiminlöyvään vanhemmuuteen nämä lapset joutuivat kehittämään empaattiset tuntosarvet suojellakseen itseään. Heidän kasvuympäristönsä opetti heidät virittämään nämä tuntosarvet äärimmilleen kyetäkseen lukemaan vanhempiensa alitajuntaisia vihjeitä ollakseen valmiita kohtaamaan heidän muutoin arvaamattoman käytöksensä.

Ympäristötekijät eivät kuitenkaan yksistään selitä, miksi samassa taloudessa kasvaminen ei vaikuta kaikkiin sisaruksiin samalla tavalla. Tarvitsee siis katsoa myös biologisia tekijöitä ja synnynnäisiä temperamentti-eroja, jotka vaikuttavat eri ihmisten tapaan reagoida traumaattisiin tilanteisiin. Kuten psykologi Bockian (2002) arveli: "On erittäin epätodennököistä, että henkilölle, joka luonteeltaan on rauhallinen, passiivinen, etäinen ja varautunut, koskaan kehittyisi rajatilapersoonallisuushäiriötä."

Lapsipsykologit ovat havainneet, että on joukko lapsia, joilla on "herkistynyt kyky aistia sosiaalista maailmaa", joiden tunne-elämän kehitys on vahvasti sidoksissa heidän varhaislapsuutensa olosuhteisiin. (Boyce, Chesney, Kaiser, Alkon-Leonard ja Tschann, 1991)

Useimmissa tapauksissa vakavat tunne-elämän sääntelyn vaikeudet, tai BPD, ovat seurausta kahdesta tekijästä:

A) Synnynnäinen erityisherkkyys ja erityisen hyvä havainnointikyky, sekä
B) puutteellinen lapsuuden ympäristö tai sijaiskoti, jossa lapsen emotionaaliset tarpeet ovat jääneet huomiotta

Jos se kerran on lahja, miksi minä sitten kärsin siitä niin paljon?

Optimaalisissa tai "riittävän hyvissä" olosuhteissa erityisherkästä lapsesta ei kasva rajatilapersoonaista henkilöä, jolla on vaikeuksia tunne-sääntelynsä kanssa. Mikäli ensisijaisilla huoltajilla ei ole kykyä huomioida lapsensa erityisherkkyyttä, tai he suorastaan paheksuvat sitä tai kokevat sen uhkana, he saattavat tietoisesti tai tiedostamattaan tuhota lapsen terveen kehityksen. Psyykkistä pahoinpitelyä voi olla monenlaista, mutta yhteistä sille on, että siihen liittyy hyökkäys lapsen havainnointia ja herkkyyttä ja autonomiankehitystä vastaan.

Jatkuva negatiivinen palaute heidän intuitiivisesta havainnoinnistaan on lahjakkaille lapsille "erityisen vahingollista" (Park et al., 1992, s.228).

Kiintymysteoriat ovat osoittaneet, että lapsi tekee mitä tahansa säilyttääkseen vanhemmistaan hyvin kuvan mielessään. Jopa silloin, kun vanhemmat ovat kyvyttömiä, pahoinpiteleviä tai laiminlyöviä, lapset luontaisesti syyttävät itseään, sillä ei ole turvallista pitää "pahoina" ihmisiä, joihin he turvaavat ja joista ovat riippuvaisia (Winnicott, 1960). Monimutkaiseksi tämän tilanteen tekee se, jos lapsi on luontaisesti intuitiivinen; moni emotionaalisesti lahjakas lapsi tuntee voimakasta rakkautta ja vastuuta vanhemmistaan ja kokee, että on hänen tehtävänsä pitää heistä huolta.

Jos vanhemmat hylkäävät lapsensa - implisiittisesti tai explisiittisesti - lapsi patoaa sisäänsä hylätyksitulemisen häpeän ja alkaa pitää itseään läpeensä pahana (myrkyllinen häpeä). Näiden negatiivisten tuntemusten myötä lahjakkaista havainnoijista tulee negatiivisesti puolueellisia ja he alkavat nähdä kaiken negatiivisessa valossa. Ilman ympräristöä, jossa he oppivat asettamaan terveet rajat ja kokemaan turvallista kiintymystä ilman hyväksikäyttöä, nämä lapset eivät ikinä opi kokemaan mielihyvää itsekseen eivätkä sääntelemään tunteitaan, ja heille kehittyy voimakas hylätyksitulemisen pelko ja syvä sisäisen tyhjyyden tunne.

Moni tunne-elämältään intensiivinen aikuinen on koko elämänsä ajan kokenut olevansa yksinäinen ja väärinymmärretty, ja että hänessä on jotain pahasti vialla. Jos sinä olet yksi heistä, toivon, että löydät sen potentiaalin, joka sisälläsi olevissa lahjoissa on.

Vaikka historiaa ei voi muuttaa, voit uudelleenkirjoittaa tarinasi, jota olet itsellesi kertonut. Et ole millään tavalla "paha". Et ole "liikaa". Olet herkkä, intuitiivinen, lahjakas yksilö, joka ei lapsuudessaan saanut oikeanlaista henkistä ravintoa. Korostunut tietoisuutesi ympäristöstäsi ja kykysi havainnoida hienovaraisuuksia ei ole vain ainutlaatuista vaan myös äärettömän arvokasta.

Sisäsyntyisen havainnointikykysi vuoksi et pysty pyyhkimään pois näkemääsi ja tuntemaasi. Kenties muita suuremmaksi kasvaneen poppelipuun lailla sinut häpäistiin ja "pilkottiin". Kamppailusi ei ole sinun syytäsi, ja kantamasi häpeä on seurausta lapsuudesta, jossa sinulta puuttui tuki.

Sisälläsi saattaa olla pieni ääni, joka on aina tiennyt, ettet lähtökohtaisesti ollut väärässä. Jos pystyt kuuntelemaan tuota ääntä, voit vapauttaa itsesi löytämään unohdetun lahjakkuutesi.

Mielesi haluaa parantua. Kun opit tunnistamaan ja luottamaan omaan perimmäiseen hyvyyteesi, tervehtyminen ja palautuminen tapahtuu kuin itsestään.