Minä en pidä luokittelusta yhtään, stereotypioinnista puhumattakaan. En halua karsinoida ihmisiä, saati karsinoitua itse - etenkään kun en edes usko sopivani yhteenkään karsinaan ihan tällaisenani. Silti olen joskus tehnyt luonnetestejä. Silti itseni ymmärtämistä helpottaa ymmärrys siitä, että olen ADD. Olen OCD. Olen ICD. On siinä kirjainyhdistelmää kerrakseen :D Eivät ne määritä minua, mutta ne selittävät jotain.

ADD - attention deficit disorder - eli minun on vaikea keskittyä asioihin. Ajatukseni harhailevat ja päässäni on jatkuva vilske. Ajatukset putoilevat kuin vesipisarat, ja katoavat saman tien. On vaikea keskittyä pohtimaan yhtä asiaa, kun kato orava! Oravat on muuten vinkeitä, kun ne vilistävät puusta puuhun. Ainiin. Niin siis, ajatukset harhailevat. Se on erityisen ärsyttävää töissä kun pitäisi keskittyä, yöllä kun pitäisi nukkua, luennolla kun pitäisi oppia, jne.

Työni on puoliluovaa, ja useimmiten se tarjoaa riittävän mielenkiinnon, että voin uppoutua siihen tuntikausiksi. Saan hommat kyllä aina valmiiksi, ennemminkin minun on välillä vaikea lopettaa työpäivää, kun kaikki pitäisi saada valmiiksi saman tien. Suuret hommat kuten talon rakentaminen ja isot projektit lamaannuttavat minut. Työni olen oppinut pilkkomaan noin työpäivän mittaisiin osatehtäviin. Silloin saan hommat hoidettua, enkä huku kaiken alle. Niin, ja kaikki on muistiossa siististi järjestyksessä ja tikkaan tehtäviä tehdyksi sitä mukaa.

Toimistossa minun on paljon vaikeampi keskittyä kuin kotona. Toimistossa on aivan liiaksi aisti-ärsykkeitä kaikkialla. Vieruskaveri käännähti tuolillaan. Joku käveli ohi. Joku kröhäsi sermin toisella puolen. Joku kutsui kahville. Kaksi käy keskustelua jostakin, kolmas puhuu puhelimeen. Joskus laitan kuulokkeet korviini ja kuuntelen sateen ropinaa ja ukkosta netistä - jos kuuntelen musiikkia, aivoni tarttuvat lyriikoihin ja alkavat vaeltaa sanojen myötä. Näköhavaintoja se ei poista kuitenkaan.

Luentoihin ja koulutuksiin en jaksa keskittyä kerralla puolta tuntia pitempään. Sitten alkaa tuoli allani liikkua. Jos voin siinä vaiheessa alkaa doodlailla paperille, pelata netti- tai kännypelejä tms. oheistoimintaa, jaksan istua aloillani vielä tunninkin verran. Aikoinaan opiskellessani, muistiinpanoni olivat kavereiden mielestä hauskimmat ikinä, kun ne olivat täynnä pieniä eläimiä, joilla oli puhekuplia. Muistiinpanojen tekeminen on tylsää, mutta kun piirtelin, ja kirjoittelin ajatuksia puhekupliin, opin samalla. Itse asiassa, opin samalla ihan kun kuulen asioita, kunhan saan tehdä jotain muuta samalla, koska muuten aivoni tuunaavat itsensä ulkoavaruuteen, enkä kuule senkään vertaa.

Illalla nukahtaminen ei normaalioloissa tuota juuri vaikeuksia. Olen NIIN väsynyt jo iltaisin. ADD kuluttaa energiaa niin että 12 tuntia uptimea olisi minulle ihan tarpeeksi, mutta jaksan vielä siitä muutaman tunnin mennä höyryillä, jos saan hetken hengähtää välissä, tai jos en välillä pysähdy ollenkaan. Sen sijaan, jos herään yöllä, on uudelleen nukahtaminen välillä todella vaikeaa, vaikkei olisi stressiäkään. Aivot sinkoilevat sinne tänne alkaen siitä minkä puseron huomenna pukisin, kulkien noin koiran kynsienleikkuutarpeen kautta pohtimaan elämän ihmeellisyyttä. Ja kohtahan se onkin jo heyy macarena! Olen oppinut sammuttamaan aivoni suhteellisen hyvällä menestyksellä hyräilemällä itsekseni mahdollisimman yksinkertaista kehtolaulua.

OCD - obsessive compulsive disorder - eli pakkomielteisyysoireyhtymä on kovin monitahoinen juttu ja yhdistettynä ADD:iin se on erilainen kuin yksinään tai yhdistettynä johonkin muuhun, ja sitä paitsi me ollaan kaikki vähän erilaisia erilaisine pakkomielteinemme. Minä esim. en aakkosta asioita, vaan laitan kaiken symmetrisesti ja geometrisesti täsmällisesti. Eli minusta tuonkin kirjainyhdistelmän pitäisi tietenkin olla COD ;)

Kauan sitten nuorena, kun silloisen poikaystävän kanssa aloiteltiin yhteiseloamme, olin järkännyt astiat ihan tietyllä tavalla kaappiin, Sitten meillä oli kerran ystäviä kylässä, ja mies sitten tiskasi, mistä jokaisen vaimon olisi tietty pitänyt olla superonnellinen, mutta minäpä sainkin kilarit. Ettei sitten VOI nähdä sitä vaivaa, että laittaa astiat PAIKALLEEN! Ja oikeassa järjestyksessä! Pienempi lautanen EI VOI olla isomman päällä. Isompi lasi EI VOI olla pienemmän edessä. Sekä mies että ystävät katsoivat pöllämystyneinä ja lopulta nauroivat minulle, mutta minä olin AIVAN TOSISSANI, hitto vie!! Sittemmin olen oppinut hölläämään vähän. Etenkin lasten myötä.

Eksälläni oli myös tapana kääntää vaivihkaa sentin verran väärään suuntaan kehystettyjä kuvia, jotka olin asetellut kirjahyllyyn. Sitten hän odotti, kuinka kauan menee ennen kuin huomaan ja käännän taas takaisin, ja sitten häntä nauratti. En tiedä mitä kiksejä hän siitä sai, mutta minulle oli tärkeää, että kuvat olivat hyllyssä just eikä melkeen. Tästä geometrisestä tarkkuudestani on hyötyä työssäni, sillä kaikki grafiikka menee paikoilleen helposti.

ICD - impulse control disorder - vaikeus hillitä impulsseja on melko tavallinen ADD:n kumppani. Aikoinaan tuo samaninen ex-poikaystäväni härnäsi minua - tahallaan? ymmärtämättömyyttään? en edes muista mistä oli kyse - ennen kuin asuttiin yhdessäkään, kun olin vetämässä kenkiä jalkaani, ja mittani tuli täyteen. Heitin häntä kengälläni ja melkein osuinkin. Ajattelinko ensin? En.

Impulsiivisuuteni on aika paljon tasaantunut iän myötä, ja sitä myötä kun olen huomannut piirteet itsessäni. Olen opetellut hillitsemään itseäni, ja jonkin verran onnistunkin.

Summa summarum, couppailen juttujeni kanssa ihan jees, vaikka varmaan elämä voisi olla tasaisempaakin. Tylsää se ei minun sandaaleissani (tai lähelläni) ainakaan pääse olemaan!